Embedded Files
Tohtoriopiskelijoiden ja tohtoreiden edunvalvonta
Helsingin sanomissa on käyty helmikuussa rakentavaa keskustelua tohtorikoulutuksen merkityksestä sekä ammatillisesta “Professional Doctorate, PD” tutkinnon lisäämisestä ammattikorkeakoulujärjestelmään.
Tämä keskustelun voisi kytkeä siihen keskusteluun mikä on ammattikorkeakoulujen paikka Suomessa. Asiaa on käsitelty menneisyydessä teoksessa nimeltä ”Ammattikorkeakoulun paikka : hakijanäkökulma suomalaiseen ammattikorkeakoulujärjestelmään (2003)” Aikaisemmin ne olivat keino purkaa ylioppilasjonoja, mutta toisin kävin. Tarve korkeakoulutukselle lisääntyi. Samalla hämärtyi se raja, että mikä ero on tieteellisellä koulutuksella ja työelämän lähtöisellä koulutuksella. Nyt sitten sitä halutaan hämärtää lisää.
Meillä on rajalliset resurssit Suomessa, enemmin ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen resursseja kannattaa yhdistää. Yliopistoissa on tietysti esim. oikeustieteiden osalta, opettajakoulutuksen osalta ja lääketieteen osalta luotu ”ammatillinen koulutuspolku” ammattiin. Siitä työllistytään jo työelämän tarpeisiin.
Suomessa oli tärkeämpi käydä se keskustelu, että miten nyt jo tohtoriksi aikovien ja väitelleiden tohtoroiden työelämään siirtymistä edistetään. Yliopiston tohtorikoulutuksen heikentäminen ja sen statuksen heikentäminen kääntyy meitä kaikkia vastaan, kun kohta ei enää erota kuka kykenee tekemään tutkimusta. Tohtoritutkinto pitää enemmin nähdä jatkokoulutuksessa, joka tuo ihmiselle uusia taitoja. Hän on edelleen maisteri ”omalta” altaan, joka kykenee tieteellisesti tutkimaan.
Enemmin pitäisi keskustella siitä, että miten tutkimuksen tekoa jaetaan yrityksien ja yliopistojen välillä sekä miten se yhteistyö toimii. Kun suurimmat innovaatiot syntyvät erilaisissa klustereissa, jossa koulutuslaitos, yritykset ja viranomaiset ovat yhdessä tekemässä. Nykyään jotkut konsulttitalot tekevät tieteellistä tutkimusta ja julkaisevat tieteellisissä lehdissä. Osalla isoista firmoista on sellaisia resursseja käytössä, mitä yhdellä tai pienellä tutkimusryhmällä ei ole mahdollista saada esim. pääsy tutkimusaineistoon, joka syntyy ison yrityksen ekojärjestelmässä.
Eikä pidä unohtaa sitä, että mitä järkeä on kouluttaa tohtoreita, jos heitä ei haluta yrityksiin töihin tutkimus ja kehitystehtäviin tai johtokuntaan, kun esim. Saksassa on paljon tohtoreita yrityksien hallituksissa. Lukemalla ”Työttömät tohtorit seitsemänsadan tohtorin puheenvuoro (2024)” ja “Tohtorikin jää vielä sopivaa työtä vaille (2025)” saa oivallista näkökulmaa, että tohtoreiksi pyrkivien ja tohtoreiden työllisyyden eteen tarvitaan rakenteellisia muutoksia järjestelmässä.
Meidän pitää jatkaa sitä perinnettä, että miten pidämme tutkijakoulutuksen laadukkaana, jotta sillä on arvoa sekä miten jaamme rajalliset resurssit laadukkaan koulutuksen osalta korkeakoulujärjestelmän sisällä. Miten teemme asennemuutoksen, että tohtoreiden kouluttaminen on jatkossa kannattaa, vaikka se vaatii kaikilta osapuolilta myönnytyksiä, että pääsemme win-win tilanteeseen. Ihmisen elämä on rajallinen: tutkijauran edellytyksiä ei pidä heikentää eikä tutkijakoulutuksen käyneiden ihmisten ura mahdollisuuksia.
Mikko Luomala
Tohtoriopiskelija
Vaasan yliopisto
Page updated
Google Sites
Report abuse